Parasta mitä kirjailija voi lukijoilleen antaa on oma persoonallinen käsiala, tyyli. Kirjan juoni, tapahtumat, ajatukset tai henkilöt eivät ole niin tärkeitä kuin kirjoitustyyli. Se on kuin musiikki, joka soi tai sitten ei.
Joidenkin kirjailijoiden lauseita on helpompi lukea kuin toisten ja jotkut lauseet
tuntuvat viisaammilta kuin toiset. On kirjoja, jotka tempaisevat mukaansa ja toisia, joita joutuu tavaamaan ja tankkaamaan, kunnes heittää koko teoksen syrjään.
Joskus pienet asiat saavat ihmisen raivoihinsa. Se on sinällään outoa, koska maailma ei ole valmis ja suurissakin asioissa riittäisi pohdittavaa, kuten esimerkiksi maailmanrauhassa tai elinympäristömme saastumisessa.
Ilmeisesti pienet asiat ärsyttävät sen vuoksi, että me ymmärrämme niiden rakenteen helpommin kuin suurten ja monimutkaisten asioiden. Usein käytetty sanonta on, että ”tätäkään pikkujuttua” ei ole hoidettu kuntoon. Harvemmin tuhahdamme, että “kas kun sotia ei ole hoidettu pois päiväjärjestyksestä.”
Ruben Waara työnsi ruuvimeisselin ovenkarmin ja lukon väliin. Hän katsoi ympärilleen ja kun ketään ei näkynyt, väänsi. Vanha puu rusahti ja lukon salpa tuntui väljemmältä. Toisella, vielä napakammalla väännöllä ovi aukesi.
Harrastajasukeltaja löytää Hangon edustalta 1970-luvulla mereen upotetut myrkkytynnyrit sekä pääkallon, kohtalokkain seurauksin. Käynnistyy peittelyjen ja uusien rikosten sarja. Yli 30 vuotta syyllisyyttä kantanut merimies pyytää Waaralta apua, eikä Waara tiedä mihin lupautuu. DDR:ään matkalla olleet taistelukaasut on nostettava merestä, vaikka ne kätkevät useiden henkilöiden mustan menneisyyden. Kuka valehtelee, kenelle ja miksi?
Romaanin taustana on helteinen Hanko, Bengtskärin majakka sekä aava, kaunis ja julma meri.
Tapiolan puutarhakaupungin peruskivi muurattiin vuonna 1953. Sen jälkeen Tapiolasta onkin puhuttu paljon, sitä on kehuttu ja haukuttu niin, ettei paremmasta väliä. Ulkopuolisten mielestä Tapiolaa tulee jo silmistä ja korvista, Tapiola sitä ja Tapiola tätä, aivan kuin Espoossa ei muita alueita olisikaan.
Kaupunginjohtajamme Marketta Kokkosen Hotelli Gardenin avajaisissa pitämän puheen perusteella Espoon rakentamisen painopiste sirtyy Tapiolaan ja Espoon keskukseen. Investointisuunnitelmat ovat merkittäviä ja tulevat muuttamaan näitä alueita oleellisesti. Kun Espoon keskukselle tehdään jotain – mitä tahansa – on se parempaan suuntaan. Mutta, kun Tapiolalle tehdään jotain, voidaan loputkin sen hengestä pilata. Lue lisää
Vauvat ja koiranpennut ovat söpöjä, koska ne ovat pieniä. Lomalla yövymme kernaasti pienessä hotellissa ja syömme pittoreskissa, pienessä ravintolassa. Erilaisiin tilaisuuksiin kaipaamme intiimiä, pientä ja hauskaa esitystä. Lahjaksi ostamme jotain pientä ja yksinkertaista.
Sanotaan, että nöyrin kerää rahat ja vaatimattomuus on hyve, kuitenkin me puhumme suuruuden puolesta. Lapsille hoetaan pienestä pitäen, että: Sitten kun sinä olet iso tai kunhan ensin kasvat suureksi… Niinpä nuoret haluavat muuttaa isoon kaupunkiin, lähteä maailman metropoleille. Idols-esiintyjän haave on esiintyä isolla areenalla ison orkesterin säestämänä miljoonayleisölle. Moni nuori haluaa kuuluisaksi ja tehdä jotain suurta.
Ehkä tämä on välttämätöntä, jotta kehitys kehittyy, mutta voisiko pieni olla kaunista ja tuttu turvallista. Lue lisää
Olemme ehkä yhtä mieltä siitä, että roskaaminen on typerää. Kuitenkin roskia on kaikkialla; kaduilla, pihoissa, rannoilla ja metsissä. Eniten roskia on roskakorien vieressä. Yhteinen ympäristömme muuttuu pikkuhiljaa hoitamattoman näköiseksi ja likaiseksi. Räihnäiseksi, kuten ennen Neuvostoliitossa.
Roskaamisongelma kasvaa koko ajan ja hallitsemattomana sitä on vaikea pysäyttää.
Singaporessa on sistiä ja siellä roskaamisesta saa tuntuvat sakot. En tiedä pitääkö väite paikkaansa, koska en ole käynyt katsomassa, mutta jo pelkällä mielikuvalla on arvoa. Kernaasti kuulisin kliseen siitä, että Suomi on kaunis, puhdas ja turvallinen maa.
Espoota voisi joku kuvailla, että se on teknologiastaan tunnettu, luonnon keskellä oleva, vihreä kaupunki. Siellä on viehättäviä asuinalueita, puhtaita merenrantoja ja poikkeuksellisen siistiä. Espoo on maailmankuulu kulttuurikaupunki, edistyksellisen rakentamisen kehto. Polkupyörien ja ulkoilijoiden paratiisi.
Vai onko Espoo Itämeren haiseva viemäri, läpikäytävä roskakuilu? Lue lisää
Olin 70-luvun lopulla myyjänä Yrjönkadun Alkossa Helsingissä. Hotelli Tornin vieressä ollutta legendaarista pikkumyymälää ei ole ollut enää vuosiin. Silloin minä olin nuori mies ja sanoin asiakkaile kiitos, päivää, ole hyvä ja näkemiin, koska äiti oli niin opettanut. Kerran vanhempi myyjä veti minut takahuoneeseen ja kysyi tuimana: ”Mitä sinä oikein yrität? Ei täällä ole tapana olla kohtelias.”
Nykyisin Alkon myymälöissä palvellaan ystävällisesti ja asiantuntevasti. Alko on hyvä esimerkki siitä, kuinka vähittäismyymälä parhaimmillaan toimii. Kassalla on vain muutaman ihmisen jono ja hyllyjen väliinkiin riittää myyjiä, takaovi avataan jos auto pitää lastata ja informaatiota tulee niin paljon, ettei kaikkea pysty sulattamaan.
Elanto lopetti takavuosina pienet, mutta kannattavat pikkumyymälänsä, koska joku oli keksinyt, että pitää olla iso ja tehokas. Kuluttajat kaipaavat lähikauppoja ja kivijalkamyymälöitä. Se mikä kerran menee, ei ikinä tule takaisin. Lue lisää
Presidentti Urho Kekkonen harrasti julkista liikuntaa. Useat muistavat lukuisia tv-välähdyksiä, joissa Urkki hiihtää, juoksee tai hyppää ketterän näköisesti Tamminiemen puistopolulla kiviportaiden yli – eikä ponnistus näyttänyt tuntuvan missään.
Kekkosen mielestä kaikki syyt välttää liikuntaa ovat tekosyitä. Poliitikoista ainakin Stubb, Katainen, Niinistö ja Häkämies ovat mieluusti kertoneen liikuntaharrastuksistaan medialle. On tietysti muitakin poliitikoita, mutta miksi nuo kokoomuslaiset tulivat ensimmäiseksi mieleen? Miksi vihreät, RKP:läiset tai vasemmistolaiset eivät harrasta julkista liikuntaa? Onko liikunnan harrastaminen tai harrastamattomuus poliittinen, asenteellinen vai maailmankatsomuksellinen kysymys? Lue lisää
Naapuri soitti ovikelloa ja kertoi huonot uutiset. Kylpyhuoneestamme tihkuu vettä heidän asuntoonsa. Asian selvittely kesti kolme viikkoa, ja nyt (suurempaa koko taloyhtiötä koskevaa putkiremonttia odotellen) kylppärissämme on neliömetrin kokoinen aukko. Maa on näkyvissä ja näky on säälittävä. Maapohjan tuoksusta tulee jotenkin mieleen lapsuuden kesät mummonmökillä ja kylpeminen maapohjaisessa saunassa.
Jo pitkään jatkuneen vesivahingon syy oli lopulta yksinkertainen: edellisen asukkaan teettämästä kylpyhuoneremontista oli jätetty vesieristys kokonaan tekemättä. Joku oli päättänyt jättää pois puolet työvaiheista, sen tärkeimmän. Ilmeisesti tilaaja on kuitenkin maksanut myös vesieristyksestä ja luullut että siellähän se on, kauniiden kaakelien alla. Pois näkyvistä, pois mielestä. Lue lisää
